sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Evoluutiolla on sittenkin tiukka kuri?


Vallitseva käsitys evoluutiosta on se, että se vain hakee täyttä sopivuutta ja sopeumaa vallitsevaan elin- ja olotilaan. Tämä on liian helppo ratkaisu järjestelmälle, joka on tuotekehittänyt itseään pari miljardia [?] vuotta. Kaikkihan alkoi siitä ensimmäisestä orgaanisen kemian yhdisteestä, jossa jokin huomasi ”kuolemattomuuden pääpyrkimykseksi”.


Kaltaisemme elämä perustuu hiileen C *], veteen ja happeen sekä joukkoon alkuaineita, joita on pakko olla ”sitomassa henkeä yhdeksi kokonaisuudeksi – yksilöksi, joka on osa täyttä harmoniaa ristiriitoineen ja kilpailuineen”.

Ihmisen biomassa on häviävän pieni verrattuna muuhun biosfääriin – olemme ehkä sadasosa promillea siitä massiivisesta elonkehästä, jossa jyllää meille lopulta tuntematon voima nimeltä evoluutio. Evoluutio ”rankaisee ja palkitsee”.


Evoluutiolla ei ole adjektiiveja eikä inhimillisyyttä [?] – ne ovat ihmiskeksintöjä

Evoluutiolla ei ole tunteita1], on vain käsky jostain tehdä jotain. Me emme viime kädessä ymmärrä mikä on tuo tehtävä ja mikä on päämäärä. Ehkei päämäärää ole, on vain tasapainotilan hallinta kulloisessakin elintilassa – ja tämä meidän elintila on yksiselitteisesti maapallo, jossa vallitsee lajikirjo, jonka lähtökohta oli pienin yhteinen jaettava.


Millainen hätähuuto tai avunpyyntö on jo annettu?

Pienin yhteinen jaettava monikertaistuneena jakaantuu nyt liiaksi yhdelle lajille ja tämä käy luonnon voimille siten, että hätähuuto lienee annettu. Tähän hätähuutoon evoluutio rakentanee kaavamuutosta ennalta suunniteltuun ohjelmistoon – aiemman ohjelmaversion johonkin hyppykäskyyn on päässyt ”virhe”. Tuon virheen korjaus on alkanut. Me lännessä menetämme suvunjatkamiskykyä – muun muassa miesten siittiöt heikkenevät


Korjauskäskyn vääjäämättömyys?

Oliko siittiöiden heikennys tai toimimattomuus uuden korjauskäskyn mukaista – on vaikeaa sanoa – sen voisimme arvata, että meidän omat kemialliset muutosprosessit ovat ehkä vahvistaneet luonnon tarkoittamaa toimenpidettä – sen jarruttaessa ihmiskunnan biomassan lisääntymistä. Entä jos tämä tapahtuukin nyt kiihtyvästi?


Kausaliteetin väkevyys ja mahdollinen kiihtyvyys?

Syyn ja seurauksen lakien mukaisesti lisääntymisemme on häiriintynyt. Emme tiedä tarkoin syitä – voimme vain arvailla. Ympäristön, siis muun biosfäärin pilaantuminen, sen ylirasittaminen ja yllättävä evoluution vastainen kemikalisointi ovat ehkä muuttaneet mahdollisuuksiamme ylläpitää molekylaarista ”kuolemattomuutta2] - luonto on käymässä vastaiskuun toimistamme. Olemme liiaksi itsekeskeisinä kopeloineet sellaista, mikä ei kuulunut erään ”perussuunnitelmiin”.


Valkoisen miehen ristiretket ovat päättöhoidossa?

Onko valkoisen miehen tie käymässä kovin kapeaksi ja olemmeko illassamme näkemättä ”metsää puilta”, jonka senkin olemme hyödyntämässä periaatteella ”viekään tuhkatkin pesästä” - niin ”metsä vastaa kuin sinne huudetaan” – onko biosfääri mikrobistollaan rakentamassa muuntokoneistoa 3] eliminoidakseen liikakasvumme ja palauttamaan biodiversiteettiharmonian, säätämällä lisääntymistämme 4], jota oma ajattelematon toimintamme entisestään kiihdyttää?

VIITTEET
3] Onko viruskoneiston aikalaskenta jo alkanut? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/05/miksi-kiinalaiset-kehittivat-ihmisiin.html ---




...
Ilkka Luoma






...
ALUS

BLOG 18755/ 1147 - IL
---26052013---

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti