sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Viruksien ja robottien sota


Sodan jälkeen aina sanotaan: ”ei enää koskaan!”. sota on meissä ja me vaadimme paineenpurkua – aika-ajoin. Sota lieventää rauhatonta mieltä. Ihminen on myös mahtipontinen ja haluaa näyttää voimaansa; olemmehan reviiripuolustajia. Tappaminen on jatkuvaa – koko biosfääri on täynnä tappamista – yleensä ravinnoksi. Me tapamme myös saavuttaaksemme mitaleja ja arvostusta.

Sotaan valmistautuminen vie maailmassa eniten rahaa; nälänhädät, sosiaaliturvat ja opettaminen elämään ihmisiksi ovat pientä sen rinnalla, kun tähtilippu *] hulmuaa maailman merillä näyttämässä valtiokuntoaan. Sota on miehuullista näyttöä kyvystä ja voimasta – sekä olettamusta reiluudesta, uskollisuudesta ja kunniantunnosta.

*] Internetin isä ja aseiden superkehittelijä – USA:n DARPA


Sota voidaan siirtää automatiikalle

Sotiminen voidaan siirtää robotiikalle ja verkkoihin. Uudet ”aseet” kulkevatkin pitkin yhteyksiä – sinunkin koneellesi; bittiä ei lopulta estä mikään muu kuin täyspoiskytkeytyminen maailmanverkoista ja tämähän ei luonnistu, koska talouskone vaatii reaaliaikaa, koska kasvu nousee nopeudesta. Paluu kirjekyyhkyihin alentaa talouden heti 1/100 osaan nykyisestä.


Amerikkalaiset ja Israel lentävät kauko-ohjatuilla lennokeilla –

miehittämättöminä tuhoamaan vihollisen oletettuja sotilaallisia kohteita – osuen usein siviileihin, jotka ovat suurin kärsijäryhmä nykysodissa ja konflikteissa. Voisimmeko siviilejä säästääksemme automatisoida tämän meidän pakonomaisen väkivallan käytön ja näytön robotiikoihin – antaa ”ramborobottien” taistella – myydään vaikka lippuja katsomoon ...


Viruksien sota

Maailma on väkivaltamme lisäksi täynnä viruksia, niin luontoevoluution kuin ihmissuunnittelun tuloksena. Saamme virukset niskaamme – joka tapauksessa. Luontovirus 1] sattaa olla vähentäjä ja bittivirus lamaannuttaja.

1] Virukset kilpajuoksevat kuten me ihmisetkin

1] Ihminen ohjaa populaationsa muidenkustannuksella


Viruksien sotaa käymme jo jokaisessa sairaalassa ja bittien sotaa jokaisessa virustorjuntaohjelmassa – lopulta on täysin samasta asiasta kysymys; on tarkoitus ohjatusti lamaannuttaa ja luoda otollisuutta ”omille suunnitelmille” – evoluutioviruksien suunnitelmia me emme toistaiseksi tunne – niiden ohjelmalauseet ovat meille liian monimutkaiset, emmekä tiedä mikä niitä ohjaa ja mistä.


...
[2005]

Uuutisointi toi esille Etelä-Korean suunnittelevan taistelurobotteja tulevaisuuden armeijoiksi. USA lensi jo Bosnian sodassa joy-stick ohjattuna kauko-ohjauslentokoneita suorittamaan elävien ihmisten ja varustusten vakoiluoperaatioita.

Sotaa käydään myös virusrintamalla, jossa yhteiskunta säätää kovenevia lakeja virustehtailijoiden pään menoksi. Sotako on siirtymässä tieteisfantasioiden tasolle ihmisten katsomoista ja sohvilta seuratessa kuinka juuri meidän robotit pärjäävät.



Ihminen on kisailija,

ihminen fanaattisuudessaan, jopa jalkapallossa hävittyään, on valmis julistamaan sodan (Honduras-Nigaragua). Ihminen on tottunut käymään eloonjäämiskamppailua historiassa. Nyky demokratiassa elojäämiskamppailu on turvayhteiskunta sekä vahva tunnetiloja nostava armeija. Viime vuosisadan sodat olivat maailmanhistorian pahimmat ja uhreja syntyi ennätysmäärät.

Mikäli ihminen nokkeluudessaan siirtää sodat peliohjaimiin ja kuvaruutuihin sohvalta seurattaviksi, on uhriluku lähinnä henkinen ja noloutta aikaansaava. Jatkojalostettuna ei sitten tarvita enään robottejakaan, vaan koko sotatouhuilu siirretään virtuaaliseksi. Lopulta "uppoamme" sinne itsekkin, kuten Matrix-operoi elokuvassaan. Ihmiskunta on sotinut fyysisesti aina, ja aina sodan päätyttyä on sanonut: "ei enään ikinä".

Onko muistissamme vikaa vai onko meihin ohjelmoitu itsetuhovietti kiihdyttämään evoluutiota?



Agressio nousee aina puolustuksesta
[ ... sodat ovat lopulta aina reviiritaisteluja – ja ne alkavat viattomina talouspyrkimyksinä ... ]

[ ... sodat syntyvät myös epäluulosta ja viekkaudesta harhauttaa toista – saavuttaakseen määriteltyä hyötyä ... ]


Hyökkäys on vain yksi puolustuksen ennakoiva muoto. Jokainen on virallisesti rauhanhaluinen, mutta riittävästi ärsytettynä päälle käyvä, kuitenkin puolustaen omaa kantaansa ja syyttäen toisen olevan aiheuttaja. Missä se todellinen aloitus sitten on? Onko sota äärimmäisenä konfliktina aina onnettomien yhteensattumien summa, jossa päällimmäisenä olikin oma pelko joutua uhriksi ja hyökkäyksen kohteeksi?


Robotit ovatkin hyvä menetelmä harjoitella näitä onnettomia yhteensattumia,

mutta voidaanko robottikahinoiden päätteeksi kuitenkin todeta: "ei enään ikinä"? Tuskin näin käy, koska fyysisesti se meidän joko syystä tai syyttä aiheutunut adrenaliinilasti ei päässyt purkautumaan. Kiukku on purettava, ja siihen ei ehkä sittenkään riitä robottitappelut, etäohjattuina.

Onko meidät tuomittu ikuiseen ottelijan rooliin saamaan voitto tai tappio ryhmänä tai yksilönä? Käännätkö poskesi, kun siihen kopsahtaa nyrkki?

Mikä maa maailmassa vie eniten aseita muille valtioille ja ryhmille ja mikä maa on eniten tappanut vieraan valtion siviilejä viimeisten 100 vuoden aikana? Vastaus on helppo – jätän sen kuitenkin vastaamatta, koska kaikki sen tietävät.


Rauha sieluillemme – edes henkemme annettuamme



Ilkka Luoma


...
Kuvakokoelma Tieteen päiviltä 2013 [Tieteenpäivät] – Verinen 1900 –luku – yleisöluennot 10. tammikuuta 2013. ( jaetaan myöhemmin)


US
AL
IL

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti