maanantai 13. elokuuta 2012

Koululuokkien ihannekoot - perheiden ihannevastuut?


Opetusministeri Jukka Gustafsson (sdp) puolustaa tasapäistävää peruskoulujärjestelmää - haluten pienentää entisestään luokkakokoja, unohtaen jotain ratkaisevaa?1]
 
[ ... pieni koululainen suuntaa henkisesti tyhjästä kodista aamupalattoman keittiöpöydän ohi koulutielle, väistellen audimiehiä suojateillä. Pikku 'jussista ja maijusta' pitäisi tulla sitten joskus yhteiskunnan tukipylväitä maksamaan sukupolvisopimuksen mukaisesti omien vanhempiensa ja isovanhempiensa ylläpitoa; samalla 'jussin kuin maijunkin' pitäisi pärjätä maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa ... ]
 
 
Nykyhallitus vannoo tekevänsä kaikkensa, jotta opetus kaikissa kouluissa olisi laadukasta ja parasta mahdollista. Tämä tavoite nykysysteemeillä ei ole mahdollista, ilman koulu- ja opetusjärjestelmiemme suurremonttia. Lahjakkuudet pitkälti hukkaava peruskoulujärjestelmä on erään aikakauden jäänne, jossa kaikkien piti olla "yhtä hyviä". Me ihmiset emme ole yksinkertaisesti lainkaan samoilla "lähtölegoilla" varustetut, olemme yksilöitä - emme kibbutzkarjaa *].
 
 
Yhteiskunnassa vallitsee aina epätasa-arvo
 
Emme ole yhtä hyvillä lähtökohdilla kotiemme osalta. Koti on lapsen kehto, joka alkoi äidin kohdusta. Kohdun suojaavan "lapsiveden" pitäisi seurata lasta aina nuoreksi aikuiseksi saakka 2], jolloin hänen pitäisi olla kaikinpuolin valmis evoluution määrittämiin tehtäviin, sopusoinnussa ympäristön ja yhteiskuntarakenteen kanssa.
 
 
Länsidemokratia on liian materiaalispainotteinen
[näyttö- ja vertailutalouden henkistä kypsyyttä polkeva materialismi]
 
Niin kutsutun ostovoimaa ja osaamista tasaavan länsidemokratian tavoitteiden alle jäi luontainen kilvoittelu paikasta auringossa. Evoluutio loi kilpailun, jossa vain parhaat pärjäävät ja menestyvät. Suvunjatkannalle on eduksi vahvojen maailma. Väestön hallitsematon lisäys johtuu osin tavoitteista olla "hyvä, lempeä ja demokraattinen" -kaikille [!]. Kaltaisemme demokratian ihannointi, vinoutunein tavoittein olla kaikki samantasoisia, on täysin vastoin luonnon vuosimiljoonaista kehitystä, jossa lajinvalinta ohjaa harmoniaa ja kisailua siihen pääsemisessä.
 
 
Koti ompi linnani,
 
näin lapsi haluaa kokea turvasatamansa, jossa "luokkakoko" on ihanteellinen. Keskimäärin jokaisella lapsella on yksi opettaja - oma isä ja äiti. Kodin roolia lapsen kehityksessä on painettu villaisella unohduksiin, ja seuraukset näkyvät nyt. Tässä ei enää luetella kaikkien tietämiä ongelmia 3], mitkä jäytävät perheitä, vanhempia ja lapsia, jotka kärsivät eniten rikkoutuneista "opetusvälineistä".
 
 
Koulu ei ole yksinomaan lapsen kasvattaja -
 
kodin roolia kasvatuksessa ja vastuusta tulevasta lapsen kyvystä olla taysipäinen ja -valtaisesti kyvykäs yhteiskunnan osanen - on ensiarvoisen tärkeää korostaa. Tänään kotikasvatusta ei monissa perheissä ole, koska ei ole edes eheää kotia eikä perhettä. Perhekeskeisyys ei ole tänään muotia - muoti on asetettu markkinahuudahduksiin, luokkakokoihin ja kouluopettajan vastuulle.
 
 
Luokkakoko on helppo johdanto
 
Vielä 1970 -luvulla keskikoulujen luokkakoko oli helposti 40-45 oppilasta, tuolloinkin kasvoi nuoria, jotka pärjäsivät, ja kaikkiin työtehtäviin riitti sopivia tekijöitä - ei ollut tehtäväkuvia, jotka eivät kelvanneet - ei pitänyt hakea Saksan mallin mukaisesti halpatyövoimaa vieraista maista - omiakin riitti ja työhaluja oli.
 
On myönnettävä, että kaikki nuoret eivät halunneet 1970 -luvulla käydä kouluja, kuin vain sen pakollisen - oli kiire ansioihin, ropaamaan autoja, niittämään viljaa ja rakentamaan taloja. Haluttiin tehdä työtä.
 
 
Masennus iski, jos ei ollut työtä -
 
eilen, iskee tänään ja varmasti vielä huomennakin. Valtiovallan tärkein tehtävä on luoda työlle edellytykset, kullekkin osaamisensa ja taitojensa puitteissa. Luokkakoko on toisarvoinen asia - perheyhteys, tasapaino kodin ja koulun välillä on ensiarvoinen päämäärä; kodin kasvatus- ja opetustehtävää jatkaa koulu.
 
 
 
Kodissa luodaan motivaatio, kannuste ja yrittämisen halu -
[rakkaudella tehty lapsi on syntyessään aihio, joka vuollaan perimänsä puitteissa kotikasvatuksella yhteiskuntaosaseksi] 
 
koulu lisää oppia, sopeutuvuutta ja etsii kullekkin tien (yhdessä vanhempien kanssa), josta yksilö 4] voi parhaiten menestyä omilla taidoilla ja osaamisella. Kaikki me emme ole lääkäreitä, tuomareita tai kunnanjohtajia, olemme myös arvostukseltaan tasa-arvoisesti kaikkia niitä tehtäviä, mitä yhteiskunta menestyäkseen tarjoaa ja tarvitsee. Työ on aina arvokasta ja kunnioitettavaa.
 
 
Ihmisen menestys on yhteiskunnan menestys
 
Ihimnen pärjää joukossa, jos hän on sinne yhteenkuuluvuustavoitteella haluttu ja toivottu. Kannuste lähtee kotoa, yhteisöryhmistä, koulusta ja kanssaihmisistä. Kilpailu on vuosimiljoonainen asia - kilpailu johtaa ennätyksiin, joilla ylläpidetään yhteiskuntayhteenkuuluvuutta. Ympäristönsä huolehtiva yhteiskuntavastuu ei ole loputonta kasvua, mutta se on henkistä kasvua ymmärtää, ettemme ole yksin, emmekä ole ainoita luomakunnan kruunuja.
 
 
Kilvoittelu on tervettä; sota on kilvoittelun äärimmäinen ja ristiriitainen muoto!
 
Päättyneet Olympialaiset olivat terveestä kilpailusta 5] erinomainen esimerkki. Voimme kilvoitella rauhanomaisestikin - vaikka sota on valitettava, mutta näemmä "tarpeellinen" kiihko puhdistamaan 'likaantuneita' mieliämme - pääsemmehän aina sanomaan: "Ei enää koskaan" 6].
 
 
...
Jukka Gustafsson voisi ajaa voimakkaammin kodin ja koulun välistä yhteyttä
 
Gustafsson, peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sdp) ja sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) voisivat yhdessä pohtia keinoja ja peräänkuuluttaa parlamentaarista ryhmätyötä nuorisomme eduksi, jotta he pärjäävät meneillään olevassa koulutusmurroksessa, kilpailutaloudessa ja henkisessä kypsyydessä kohdata aina eteentulevia vaikeuksia.
 
 
Vaikeuksien kautta voittoon
 
Vaikeudet ovat luodut voitettaviksi ja voittajat meidän on seulottava esille, koko yhteiskuntamme parhaaksi. Tosiasia on se, että me olemme erilaisia - on eri asia luoda edellytyksiä, kuin luoda reittejä, joiden siivilät poimivat lahjakkuudet. Lahjakkuutta ei saa hukata.
 
Lahjakkuudet poimitaan, kannustetaan ja ohjataan vilpittömään haluun olla kunniakas ja innokas yhteiskuntaosallinen. Me tarvitsemme kaikkia, aivan kaikkia - tehtäväkuvasta riippumatta. 

On vain oltava vastuu, se todellinen vastuunkanto osallistumisesta, tekemisestä ja saavuttamisesta - ei vain pääministerimme puheina esiintyvistä "vilpittömista vastuista", jotka jäävät lillumaan poliittisena sanahelinänä.


 

VIITTEET
1] Ketkä kantavat todellista vastuuta lapsista ja nuorista? 
*] Kibbutz
2] Halu kadoksissa, mitä nuori tekee huomenna?
3] Kun mieli sairastaa - työ vapauttaa
4] Yhteiskunta muodostuu yksilöistä ja yksilöiden arvomaailma usein yhteenkuuluvuusryhmistä
5] Voittamisen filosofia
6] Ihmiskunta on aina vaatinut sotansa - "Ei enää koskaan"





Sent
Sent: Monday, August 13, 2012 10:09 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Koululuokkien ihannekoot - perheiden ihannevastuut?
...
 

Koululuokkien ihannekoot - perheiden ihannevastuut?

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Onko arkikansalaisten mitta täyttymässä?


(Viimeinen kallupointi näyttää arkikansalaisten näköisille perussuomalaisille selvää nousua [+1,5 %-yksikköä] - kunnallisvaalit lähestyvät ja Kokoomuksen kuntaministeri Henna Virkkunen tekee "likaista työtä", joka tehdään joka tapauksessa)
 

[ ... kansalainen pohtii ovela hymy huulillaan tai kieli poskessa mitä kallupoijalle vastaisi - annanpa myrskyvaroituksen, kuten tein eduskuntavaaleissakin, ja kannatan persuja - jotka muistuttavat minua enemmän kuin muiden puolueiden poliitikot. Annan vielä Timo Soinin joukoille mahdollisuuden, vaikka 'herneet omenan kokoisina ovat jo tukkineet kaislikkohaukien sieraimet banaanien kaipuussa' ... ]
 
 
Perussuomalaiset ovat tavallisten kansalaisten näköisiä, heillä ei ole eduskunnassa vielä "sisäsiisteyttä", eikä kielikuvakaan ole vielä kokoomuslaisten tyhjien sanojen korulauseiden "vilpittömyyden veroisia". Perussuomalainen on ihminen, joka muistuttaa sitä arkikansalaista, joka usein joutuu maksamaan kaikki ne 'viulut', jotka poliitikot osaamattomuuttaan, kokemattomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään aikaansaavat. 
 
 
Miksi minä äänestäisin perussuomalaisia?
 
Persut ovat inhimillisiä ihmisiä, joille merkitsevät sellaiset arvot, jotka ovat jo muilta unohtuneet. Persut haluavat ajaa suomalaisten asioita aitosuomalaisten johdolla. Reviiripuolustus, aito suvunjatkanta, tehty työ suomalaisten ehdoilla ja suomalaisten oma puolustus isänmaamme eduksi, ovat heille arkipäivää - muut tuntuvat enempikin kantavan huolta ja "solidaarisuutta" muiden, vieraiden ihmisten puolesta - maalaillen dominona leviävää ahdistusta ja hätää.
 
 
Mikä se jytky onkaan?
(jytky on todellisuudessa kansan ennakkovaroitus kallupeissa)
 
Jytky oli kyllästys sisällöttömään sanahelinäpolitiikkaan, jossa juuri ennen vaaleja hersyvät hunajalauseet muotoillaan siten, että niiden toteutus on kaikissa tilanteissa mahdollista - kuten valtiovarainministeri ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen vakuudet ja takuudet.
 
Näissä kuuluisissa vakuuksissa on vain yksi varma asia - ja se on niiden suurelta osin epävarmuus. Mutta, Urpilainen on kuitenkin uuttera ja työteliäs, sekä johdattelee tahdotonta Kokoomuksen puheenjohtajaa, pääministeri Jyrki Kataista, jolle jaettiin käteen vain vilpittömän huonoja aikoja.
 
 
Voittajat
 
Suomen arkikansa on kyllästynyt perinteelliseen politiikanhoitoon - äänestäjät antavat "tuppurais-tappuraishakkaraisille ja halla-ahoille" toisen mahdollisuuden, sillä puheenjohtaja Timo Soini "ennusti" EU- ja euroaluekriisin oikein, tai hänelle onnistuneesti vihjaistiin, miten tulee käymään. Lisäksi Soinin kielikuva inflaatiostaan huolimatta on kansan mieleinen - vaikkakin kielikukkasten on aika vaihtua vastuutekoihin - ja se alkaa yhdessä kunnallisvaalien voittajan, demareiden kanssa,  ... hyvin monissa kunnissa ja kaupungeissa.
 
 
Keskusta
 
Maakuntasuomen aito Keskustapuolue sai hyvää tarkoittavan, mutta liian kokemattoman puheenjohtajan, joka ei vahvista luotettavuutta, arvostusta, karismaa eikä uskoakaan "parempaan". Keskusta teki toisen onnettoman virheen - ensimmäisen jo Lahden puoluekokouksessa ja toisen Rovaniemen junttauksessa - keskustalaiset eivät ymmärtäneet kunniapuheenjohtajansa Paavo Väyrysen kriisiaika-arvoa. Väyrysen valinta jäi tekemättä ja näin Keskustan vaalitappio kuntavaaleista on liki varmaa.
 
 
Hätätila
 
Suomen ulkomaankauppa on painunut vakaasti miinukselle, yli 15 vuoden ylijäämäputken jälkeen. Suomi elää viennistä, jolla on maksettava energia- ja tavaratuonti. Alkavaa hätätilaa lievittää voimakas rahavirta Venäjältä, vaikka me näemmekin Venäjän kolminkertaisena haasteena, miltei uhkana - jos kokoomuspoliitikoita kuuntelee.
 
Eikö Kokoomus ymmärrä, että innokas turistivirta- ja kauppakansa ei ehdi sotia? Eikö Kokoomus ymmärrä, että kansan enemmistön vastaisesti Nato-kortilla leikittely nostaa ärtymystä myös Pietarin puolustajien silmissä? Eikö Kokoomus ymmärrä koko Suomen etua ja hyötyä? Ymmärtääkö Kokoomus, että Suomi on osaltansa maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa?
 
 
Olisivatko nämä persujen ja/tai kuntavaalivoittajan tavoitteita?
 
Kunnallisen ja alueellisen itsehallinnon lisääminen, saamalla alueen arvonlisäverovaroja käyttöönsä, alueellisen työpaikkaomavaraisuuden kehittäminen ottamalla kunnille/ kuntayhtymille oikeuksia säätää työn verotusta määräajaksi ja alueellisen kielipolitiikan, nuoriso- ja koulutusohjelmien laatimisoikeudet; alueen omien tarpeiden ja ponnistelujen eduksi ja hyödyksi.
 
 
Yhdennäköisyys
 
On sanottu, että eduskunta on pienoiskansa - näin se on voinut olla silloin, kun kansa äänesti aktiivisemmin. Nyt Kokoomus sai todellisella reilu 13 prosentin 1] vaalimenestyksellä maamme hallituksen kokoamisvastuun - syntyi sellainen sateenkaari, joka vielä maksaa kansakunnallemme paljon, hyvin paljon - voisimmekin kysyä, onko valtiollamme varaa ylläpitää Kataisen hallitusta. Kataisen hallitus ei ole kansakuntansa näköinen.
 
 
Kansa janoaa luottamusta
 
Kansalaiset tykkäävät, jos voivat luottaa. Voiko nykyhallitukseen luottaa - ehkä, sillä meillä menee vieläkin erinomaisen hyvin. Tosin jo näkyviä mustia pilviä taivaanrannassa eivät lyhytnäköiset ja puolisokeat kasvuhuumapojat näe materialistisvoittoisen kulutushuurun takaa. Eikö Kokoomus ymmärrä, että rajallisesta ei loputonta kasvua nyhdetä? Miksi Kokoomus on niin materialisoitunut, ja miksi hallituksen pienpuolueet kilvan huutavat näitä menneen talven hokemia?
 
 
Harjoitellaan yhdessä politiikan hoitoa
 
Persut ovat aktiivisia aivan tavallisissa kansalaismedioissa. Perussuomalaiset ovat "valloittaneet" monta nettipalstaa ja harjoittelevat yhteisten asioiden hoitoa menetelmillä, jotka hiljainen kansa hyväksyy. Persut ovat lähempänä aitosuomalaisia kuin kansastaan kaikonneet perinteelliset puolueapparaatit, jotka kehittyivät kauas kansan todellisesta tahdosta.
 
Tekeekö tämä hiljainen kansanenemmistö nyt sen toisen protestin ja lykkäävät persut kunnanvaltuustoihin ottamaan oikeasti vastuuta, mitä Timo Soinin joukot eduskunnassa eivät voineet/ osanneet tehdä - rikkomatta vaalilupauksiaan, ja ollen muutoinkin keskentekoisia hallitustyöskentelyyn - kukaan eikä mikään ole seppä syntyessään.
 
 
Saako Henna Virkkunen nyt lähtöpassit?
 
Virkkunen valittiin epäkiitolliseen tehtävään väärin menetelmäsuunnitelmin. Kaikki tietävät, että kuntaremontti on ovella, kaikki myöskin tietävät, että suurin osa kunnista elää "muiden rahoilla" - mutta bogomoloffit, vapaastivuoret jne ... helsinkihuuruiset eivät edusta kuin 1/5 osaa koko Suomen kansasta. Suomi jatkuu tunnetusti Kehä III:n jälkeen ja pääkaupunkiseutukin täytyy ruokkia.
 
 
Todellinen vaaliohjelma
 
Suurin, vaativin ja ansiokkain vaaliohjelma on kuroa lopullisesti umpeen kaupunki- ja maaseutuväestön juopa ja henkinen epäluuloisuusrailo - sillä Suomi on juuri niin vahva ja kyvykäs kuin sen muodostama kokonaisuus ulospäin näyttää ja toimii. Tämän kansakunnan on löydettävä oma harmoniansa ja osaisivatko perussuomalaiset sen löytää, koska eniten muistuttavat aivan tavallisia suomalaisia, suomalaisine arvoineen.
 
 
 
VIITE
1]
Kokoomus sai edellisissa eduskuntavaleissa reilu 13 prosentin kannatuksen, kaikista äänioikeutetuista - demarit saivat vajaa 13 prosenttia ja himpun verran vielä vähemmän persut, jotka toivat jytkyn ... ja varoituksen nyt myös kuntavaalien edelle.
 
 
JK.
Voidaanko ajatella, että perussuomalaiset aitosuomalaisina ovat oivaltaneet luonnollisen elämänjatkamisen väkeväksi tavaksi huolehtia omasta reviiristä ja sen myötä arkisuomalaisten ehdokkaiden valitsemista meidän tavallisten suomalaisten omien asioiden hoitajiksi - ja jotta muiden vieraiden "solidaarishännystelemäiset" paapomiset jäisivät vähemmälle - sillä Suomi on oma kansakunta, joka puhuu omaa äidinkieltään, suomea.





Sent